Drobo, huoletonta tallennustaNykyään myös Firewire-liitännällä varustettu Drobo houkuttelee entistäkin enemmän Mac-käyttäjiä, joilla on paljon levytilaa vieviä kuva- tai äänitiedostoja. Laite sopii myös videotiedostojen säilyttämiseen ja varmuuskopiointiin. Miten Drobo eroaa muista ulkoisista levyistä?Drobo myydään tavallisesti ilman kovalevyjä. Paikkoja SATA-levyille laitteessa on neljä, ja hinnaltaan Drobo on edullisempi kuin monet nelipaikkaiset levykehikot. Niiden kanssa on yleensä käytetty perinteisiä RAID-ohjaimia, joista osa vaatii koneesta korttipaikan. Lisäksi edullisimmat RAID-ohjaimet tarjoavat vain nopeutta (RAID 0) tai peilauksen (RAID 1). Drobossa sen sijaan on ominaisuuksia, joita ei ole monissa isommissakaan levyjärjestelmissä (valmistaja Data Robotics Inc. käyttää markkinoinnissa Drobon tekniikasta nimitystä ”BeyondRAID”). Macin suuntaan Drobo näyttää yhdeltä tai useammalta 2 teratavun (Tt) kokoiselta levyltä, vaikka laitteessa olisi sisällä vain kaksi 80 Gt SATA-levyä ja käytettävissä siis vain 80 Gt (hyötysuhde 50 %, neljällä levyllä hyötysuhde 75 % ja 240 Gt). Tämän erikoiselta kuulostavan ominaisuuden (thin provisioning) etuna on, että levytilaa voi helposti lisätä. Esimerkiksi kahteen vapaaseen paikkaan voi laittaa kaksi vanhaa 250 Gt levyä. Kun levytilaa tarvitaan vielä lisää, voi ensiksi toisen 80 Gt levyistä korvata isommalla ja sen jälkeen myös viimeisen 80 Gt levyn. Lopuksi levytilaa on käytössä yhteensä 750 Gt (levyt yhteensä 1000 Gt). Samalla tavalla toimitaan myös levyn hajotessa. Yksittäisen levyn voi vaihtaa myös ehjään samankokoiseen, ei kuitenkaan pienempään. Useamman kuin yhden levyn samanaikaisen hajoamisen varalta Drobosta kannattaa kuitenkin pitää varmuuskopiota. Jos Drobo laitteena hajoaa, levyt voi siirtää toiseen Droboon, jossa on sama tai uudempi ohjelmistoversio. Virtalähde on ulkoinen ja myöskin vaihdettavissa. Nyt jopa 4500 Gt, huomenna enemmänKovalevyjen koko kasvaa koko ajan. Syyskuussa 2008 suurimmat levyt olivat kooltaan 1500 Gt (1,5 Tt), mutta niissä on vielä lastentauteja. Jos vähempi levytila riittää, niin 1000 Gt levyt ovat edullisia ja varmatoimisia. Enintään Drobon koko voi olla 16 Tt, eli neljä 5,3 Tt levyä. Sellaisia ei vielä valmisteta, mutta varsin varmasti ne ilmestyvät kauppojen hyllyihin aiemmin kuin arvaammekaan. Tallennustilan hinta jää jopa alle 0,25 euroon gigatavulta. Paljon halvemmallakin tilaa saa, mutta se ei ole yhtä helppoa tai huoletonta. Esimerkiksi optisten levyjen polttaminen on hyvin työlästä ja varsin turhaa puuhaa. Pelkästään yksi kovalevy vastaa yli tuhatta viittäsataa CD-levyä tai kolmea sataa DVD-levyä, ja yhteen Droboon siis mahtuu lähes tuhannen DVD-levyn sisältö. Myöskin usean eri kokoisen ja ikäisen ulkoisen kovalevyn pyörittely tulee hankalaksi, kun niiden kuntoa on vaikea seurata. Vaikka SMART toimisi USB:n tai Firewiren yli, niin SMART on vain varoitus. Drobon etupaneelissa on selkeät merkkivalot, jotka ilmaisevat levyjen kunnon ja vapaan levytilan määrän. Toimintaa voi myös seurata mukana tulevalla apuohjelmalla. Laitteen isoin miinus onkin sen Mindvision-pohjainen asennusohjelma. Asentaja kaatui toistuvasti yhdellä testikoneista, mutta muilla koneilla asennus onnistui. Drobo Dashboardilla (joka ei kuitenkaan toimi Mac OS X:n Dashboardin kautta) levypakan voi myös alustaa oletuksen 2 Tt sijaan yhden, neljän kahdeksan tai kuudentoista teratavun osioiksi. Mac OS X:n Levytyökalulla Drobon osiointia ei suositella tehtäväksi. Tuetut tiedostojärjestelmät ovat HFS+, FAT32, NTFS (Windows) ja EXT3 (Linux). Entä ZFS?Mac OS X 10.5:ssä voi jo kokeilla ZFS:ää, ja Mac OS X 10.6:ssa se tullee olemaan vakio-ominaisuus. ZFS on Sun Microsystemsin kehittämä tiedostojärjestelmä, jossa on hieman samoja ominaisuuksia kuin Drobossa. ZFS:n käyttämiseksi koneeseen kannattaa liittää vähintään kolme tai neljä kovalevyä. Mac Pro on ainoa kone, jossa on valmiiksi useampi kuin yksi SATA-paikka. MacBook Pro:ssa ja Power Maceissä voi käyttää SATA-kortteja, mutta muuten ZFS tarvitsisi rakentaa tavallisen USB- tai Firewire-levyjen päälle. Niiden kuntoa ei pysty seuraamaan SMART:lla. Drobo taas seuraa levyjen kuntoa itsenäisesti. Kokeilujen perusteella ZFS:n suorituskyky on kuitenkin Droboa heikompi, tai ainakin vahvasti riippuvainen koneen suoritintehosta. ZFS:n ”RAID-Z” on luonnollisestikin raskaampi kuin ohjelmistollinen RAID 1. Drobo taas ei rasita tietokoneen suoritinta enempää kuin tavallinen ulkoinen kovalevy. Toisaalta ZFS:n saa sietämään kahdenkin levyn hajoamisen tai irrottamisen samanaikaisesti (”RAID-Z2”). Myös levyt voi vaihtaa isompiin kuten Drobossa. Snapshot-ominaisuutta Drobossa ei valitettavasti ole, mutta myöskään Applen Mac OS X:ään sisällyttämässä ZFS:ssä snapshot-ominaisuutta ei käytännössä vielä ole. Snapshot-ominaisuuden avulla ZFS-taltion sisältöä voi selata ajassa taaksepäin kuten Time Machinella. Mac OS X 10.5:n Time Machine perustuu kuitenkin vanhaan HFS+:aan, ja soveltuu siksi käytettäväksi Drobollakin. ZFS:n yleistyessä tuki sille tulee varmaan myös Time Machineen ja Droboon, jonka sisäinen ohjelmisto (firmware) on päivitettävissä. Drobo-testin toisessa osassa tutustutaan tarkemmin laitteen käyttöönottoon sekä toimintaan vikatilanteissa. Toinen osa julkaistaan kuvien kanssa Kotaporassa 4/2008 ja myöhemmin myös Macsanomissa.
Halutessasi voit lähettää palautetta tai ilmoittaa asiattomasta kommentista suoraan Macsanomien toimitukselle. Tutustu myös fiMUG ry:n ylläpitämän Hopeisen Omenan keskustelualueisiin ja wikiin. |
|
||||||||||||||||||||||||||||
4,5
