Pages 2.0 – tavutuksessa pehmeä paikka

Teksti Matias Pietilä
Julkaistu 16.2.2006
Muokattu 16.2.2006 23.18

Ensimmäisen perheeseemme hankitun Macin mukana 90-luvun puolivälissä tullut sukkela ClarisWorks sai minut aikoinaan innostumaan pienimuotoisesta sivuntaitosta. Kohta en enää suostunut päästämään käsistäni yhtäkään koulutyötä tai muuta dokumenttia, ellei se myös näyttänyt hyvältä. Sittemmin olen seurannut surullisena AppleWorksin kehityksen loppumista ja käyttänyt olosuhteiden pakosta pitkin hampain Microsoft Officea sekä LaTeXia salaa toivoen, että Apple vielä joskus tarjoaisi jouhevan ratkaisun tilanteeseen. Pagesin ensimmäinen versio oli lupaava. Valitettavasti toinen versio ei ole juuri enempää.

iWork-paketin toinen puolikas Pages ei ole tekstinkäsittelyohjelma eikä lähtökohdiltaan suoranainen Wordintappaja. Se on enemmän Microsoftin Windowsille saatavan Publisherin tai Adoben entisen Pagemakerin tapainen sivunteko-ohjelma. Näyttävien dokumenttien luominen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi. Tämä näkyy heti käynnistettäessä: ensimmäisenä käyttäjää tervehtii kirjava joukko tyylikkäästi suunniteltuja dokumenttipohjia eri käyttötilanteisiin.

Dokumenttipohjat ovat tyylikkäitä

Dokumenttipohjiin kuuluu tyypillisesti kelpo valikoima sivutyylejä. Kansia varten omansa, enemmän tai vähemmän kuvia sisältäviä taittoja varten omansa. Pages 2 sisältää uutuutena Keynotesta tutun miniatyyrinäkymän, jonka avulla sivuja voi vaihtaa kätevästi uuteen järjestykseen.

Dokumenttipohjat sisältävät erityyppisiä sivumalleja

Pohjia on helppoa muokata kopioimalla oman tekstinsä leipätekstialueelle, laittamalla otsikot paikoilleen ja korvaamalla valmiskuvat omilla. Kuvien lisääminen käy kätevästi, sillä Pages antaa selata suoraan iPhoton kirjastoa, josta kuvat on helppoa raahata kehyksiinsä. Teksti rivittyy hienosti reaaliajassa kuvaa siirrettäessä ja taiton luominen onnistuu ilman Wordille tyypillistä jähmeyttä. Elementeille voidaan lisätä nappia painamalla heittovarjoja, jotka näkyvät nykyään oikein myös Adobe Readerilla katsottuina. Applen uusi heijastusefekti on sekin vain yhden klikkauksen päässä.

Pagesin kakkosversio antaa mahdollisuuden myös pikaiseen kuvienmuokkaukseen. iPhotosta lainatun muokkauspaneelin avulla onnistuvat yksinkertaiset kirkkaus-, kontrasti- ja värikorjaukset sekä sumennus ja terävöitys. Pagesin filosofian mukaan kuvia ei myöskään rajata, vaan ne ainoastaan maskataan halutun kokoisiksi. Näin kuvat ovat aina palautettavissa alkuperäiseen kokoonsa mielen muuttuessa. Haittapuolena on toki kasvanut tiedostokoko, sillä alkuperäiskuvat sisällytetään dokumenttiin.

Kuvanmuokkain osaa perustoiminnot

Pages 2 antaa käyttää myös perinteistä nelikulmiota monimutkaisempia muotoja kuvan maskina. Uutta on myös vapaa uusien muotojen luominen bezier-kynän avulla. Työkalun käyttö on varsin helppoa vaikkapa Photoshopin vastaavaan verrattuna, mitä nyt piirtopolun näkyviin saaminen vaatii joskus varsin tarkkaan kohdennettuja klikkauksia.

Epäsäännöllinen kuvio...

...toimii myös maskina

Piirtotyökalu on kätevä

Valokuvien lisäksi mediaselain antaa lisätä dokumenttiin videoita ja äänileikkeitä. Näiden käyttötarkoitus jää hieman epämääräiseksi, sillä ne eivät toistu sen paremmin paperille kuin pdf:ksi tulostettaessa. Pagesin oman tiedostomuodon lisäksi ainoastaan html-vienti osaa säilyttää äänet ja animaatiot dokumentissa.

Taulukoita ja kuvaajia

iWork-pakettiin odotettiin hartaasti taulukkolaskentasovellusta, mutta sellainen jäi tällä kertaa saamatta. Lohdutukseksi uusi Pages tarjoaa rajoittuneen mahdollisuuden laskentataulukoille. Yksinkertaiset summa- ja keskiarvofunktiot löytyvät, ja tiedot voi lajitella suuruusjärjestykseen. Mitään tämän kehittyneempää ei valitettavasti tarjota.

Taulukot ymmärtävät vain yksinkertaisia funktioita

Myös taulukoiden luomisen kankeus kummastuttaa: niitä ei voi luoda Wordin tapaan hiirellä raahaamalla, vaan sarake- ja rivimäärät pitää naputella käsin inspectorin kenttiin. Excelin käyttäjät lienevät myös ihmeissään, kun returnin painaminen ei syötäkään tietoa soluun, vaan luo rivinvaihdon. Numeronäppäimistön yhteydessä oleva enter-painike syöttää tiedon, mutta ei siirrä valintaa alempaa soluun. Tätä varten tulee painaa alaspäin-nuolta.

Toisin kuin ensin saattaisi luulla, kuvaajia ei luoda taulukon tiedoista, vaan kuvaajilla on oma tietoikkunansa, jonne lähdetiedot tulee kirjoittaa. Valitettavasti minkäänlaista yhteensopivuutta Excelin kanssa ei tarjota, vaan ohjelman ohjeissakin kehotetaan kopioimaan tiedot leikepöydän avulla.

Kaaviovaihtoehtoihin kuuluvat tavanomaiset piirakat ja pylväät, ja hehkutettuna ominaisuutena niihin saa liitettyä myös 3d-tehosteen. Kieltämättä Pagesin luomat kuvaajat ovat hienoimpia näkemiäni – kuten on tarkoituskin.

Yksinkertaisten kuvaajien luonti onnistuu helposti

Lokalisoimattomuus aiheuttaa ongelmia

Medianhallinta on tehty saumattoman sulavaksi ja valmiita pohjia muokkaamalla syntyy nopeasti tyylikästä jälkeä. Sen sijaan tyhjästä liikkeelle lähteminen ja erityisesti suomenkielinen tekstinkäsittely jättää kovasti toivomisen varaa.

Periaatteessa tekstiin on kiinnitetty hyvin huomiota. Kiitos pehmennyksen, kirjasimet näyttävät hyvältä näytöllä ja koska typografia on tehty kunnolla, tämä on luultavaa myös paperilla. Wordista poiketen Pages käyttää oikeita kirjasinleikkauksia kursiiville ja lihavoinnille. Jos siis kirjasimesta ei ole olemassa kursivoitua ja lihavoitua versiota, Pages ei tällaista lähde myöskään keinotekoisesti luomaan.

Apple ei tunnetusti toimita Mac OS X:n mukana suomenkielistä oikolukua. Onneksi ilmainen Soikko-oikoluku kuitenkin toimii nykyään myös Pagesin kanssa. Dokumentti luetaan oletusarvoisesti järjestelmän pääkielellä. Toisin kuin tavallisesti (ja toisin kuin Pagesin ohjeet väittävät), oikoluvun kieli valitaan inspectorin dokumentti-välilehdeltä, jolloin se vaikuttaa viisaasti vain tiettyyn dokumenttiin koko ohjelman sijaan. Oikolukukieli voidaan säätää jopa tekstityylikohtaiseksi, jolloin samassa dokumentissa voidaan kätevästi käyttää monia kieliä oikoluvusta tinkimättä.

Valitettavasti tavutus ei kuitenkaan toimi Soikon kanssa, sillä Apple ei tarjoa tukea ulkopuolisille tavussanakirjoille. Yhtenä ratkaisuna on käyttää tavutukseen saksan- tai hollanninkielistä oikolukua, jolloin päästään varsin kelvolliseen tulokseen suomea kirjoitettaessa. Samaa tekstiä ei voida kuitenkaan oikolukea yhtä aikaa useammalla kielellä, joten tavutusta haluava joutuu uhraamaan suomenkielisen oikoluvun.

Tavutus on ominaisuutena varsin välttämätön, mikäli aikoo käyttää Pagesin palstoitettuja tyylipohjia siten, että rivien oikea reuna on tasattu. Ilman tavutusta joudutaan suurentamaan sanavälejä, mikä näyttää rumalta. Pagesia aiemmin vaivannut ongelma, jossa myös sanojen kirjainväliin saatettiin kajota tasattaessa tyylipohjasta riippuen, on nyttemmin korjattu. Ominaisuuden voi kytkeä pois päältä valitsemalla Format: Font: Tracking: Use None.

Automaattisen tavutuksen ontuessa erityisen oleelliseksi muodostuu kunnon tuki manuaaliselle tavutukselle. Mac-ohjelmissa on pystynyt jo 80-luvun lopulta lähtien tekemään ns. pehmeän tavuviivan, yleensä painamalla komentoa ja yhdysmerkkiä. Pehmeä tavuviiva piirretään näkyviin vain tarvittaessa, muuten se on näkymätön. Näin vältytään turhilta ri-vinkeskeisiltä tavuviivoilta siinä tapauksessa, että taitto muuttuu jälkeenpäin.

Pages ei valitettavasti tätä ominaisuutta kuitenkaan osaa. Väitetään, että vika olisi laajempi ja ominaisuus rikki järjestelmätasolla. Jos dokumenttiin syöttää pehmeän tavuviivan sen merkkikoodin perusteella, se ei toimi siitä huolimatta. Komento + yhdysmerkki -yhdistelmä onkin Pagesissa pyhitetty pehmeän tavuviivan sijaan kirjasinkoon pienentämiselle, suurentaminen tapahtuu vastaavasti painamalla komento + +.

Tämä on sikäli ongelmallista, että näppäinkomentoja on vanhastaan tavattu monissa ohjelmissa käyttää zoomaamiseen. Pagesissa zoomaaminen tapahtuu Applen muista ohjelmista poiketen yhdistelmällä komento + < ja >. Normaalistihan samalla yhdistelmällä vaihdetaan ikkunaa, jolle ei nyt ole Pagesissa lainkaan näppäinkomentoa. Valitettavasti Pagesin näppäinyhdistelmiä ei voi useimmista muista ohjelmista poiketen edes säätää Järjestelmäasetusten kautta.

Käytettävyys kangertelee

Pagesin käyttöliittymään on eksynyt muitakin ikäviä pikkuongelmia. Sen tapa käyttää kelluvia paletteja tukkii pienemmän näytön nopeasti. Niinpä Adoben ohjelmista tuttua mahdollisuutta piilottaa paletit nopeasti painamalla sarkainta kaipaa usein. Suurempien näyttöjen käyttäjiä sentään ilahduttaa, että inspectoreita voi halutessaan luoda useita, jolloin tarvitut välilehdet voi pitää suoraan näkyvillä. Myös suurennuslasityyppistä zoomi-työkalua kaipaa ajoittain, mutta Pagesissa suurennuslasia käytetään etsimiseen.

Tila loppuu nopeasti kesken pienemmällä näytöllä

Pages ei myöskään mahdollista objektin raahaamista ikkunasta ja ohjelmasta toiseen. Pagesin ikkunoihin voi kyllä raahata kohteita esimerkiksi Finderista, mutta toisin päin tämä ei jostain syystä onnistu. Sama ilmiö vaivaa Keynotea.

Tekstilaatikoita ei vieläkään voi luoda raahaamalla kuten ClarisWorksissa, mutta Pages 1:n hankaluus on sentään korjattu. Siinä tekstilaatikon luodakseen tuli ensin klikata sivun ulkopuolelle – alueelle, joka ei ole oletusarvoisesti näkyvissä – ja valita tämän jälkeen Insert: Text. Pages 2.0:ssa tekstin sijoittaminen onnistuu aina.

Oma hankaluutensa on Pagesin käyttämä standardikirjasinselain. Se vie paljon tilaa ja on hieman kömpelö, erityisesti näppäimistön avulla käytettäväksi. Suurin ongelma vaikkapa vanhaan ClarisWorksiin verrattuna on, ettei se tarjoa vastaavaa kätevää esikatselua kirjasimista.

Edistyneempiä toimintoja

Pages 2 tuo mukanaan ilmeisesti kovasti kaivatun joukkopostitusominaisuuden. Tämän avulla esimerkiksi kirjekuorien tulostaminen onnistuu helposti Osoitekirjan kontaktien perusteella – huomattavasti suoraviivaisemmin kuin aikoinaan ClarisWorksin tietokantaosion avulla.

Dokumenttien editoimista suuremmalla joukolla helpottamaan mukaan on tuotu yksinkertainen kommentointimahdollisuus. Vanhemmat Pages-versiot eivät tietenkään osaa uudemmalla tehtyjä tiedostoja avata, ellei niitä varta vasten tallenneta Pages 1 -muodossa, mutta Wordilla kommentit näkyvät. Sen kehittyneempää muutoshistoriatoimintoa ei tarjota. Pages lukee varsin hyvin monimutkaisempiakin Word-tiedostoja, ja osaa avata myös AppleWorks 6:n tiedostoja. Dokumenttien vienti onnistuu Word-, PDF-, HTML-, RTF- sekä TXT-muodoissa.

Kommentit näkyvät sivujen reunoilla

Kirjasintenhallinnan kangertelun vastapainoksi kirjasin- ja kappaletyylien käyttäminen sujuu varsin kätevästi. Pagesin lähestymistapa poikkeaa Wordista, jossa luodaan ensin tyyli ja sitten määritellään, millainen siitä halutaan. Pagesissa muokataan ensin teksti halutunlaiseksi ja luodaan sitten tyyli sen pohjalta. Ajoittain saattaisi tosin kaivata myös mahdollisuutta Wordin tapaiselle lähestymistavalle. Muotoilujen kopiointi ja liittäminen sujuu kätevästi näppäinkomentojen avulla, nähdäkseni mukavammin kuin Wordin muotoilusiveltimellä.

Periytyviä tyylejä Pages ei sen sijaan osaa. Jos haluaisi luoda yhden tyylin leipätekstille ja otsikkotyyliin, joka olisi leipäteksti lihavoituna, joutuisi muokkaamaan molempia tyylejä kirjasinta muuttaessaan. Toisen tyylin pohjalta uuden tyylin luominen toki onnistuu. Tähän liittyen Pages 2 sisältää uuden valikon, joka antaa säätää tyyliä hieman edellä kaivattuun Word-tapaan. Epäselvää on, pääseekö tuohon valikkoon käsiksi muuten kuin tyyliä toisen pohjalta luotaessa.

Tyylinmuokkausvalikko uutta tyyliä toisen tyylin pohjalta luotaessa

Pagesin ylä- ja alatunnisteet toimivat suoraviivaisesti ja niin kuin voisi olettaa. Kullekin sectionille on määriteltävissä omat tunnisteensa, sillä esimerkiksi kansilehteen kaivataan harvoin sivunumeroa. Myös sivunumeroinnin aloittaminen halutusta sectionista onnistuu helposti. Epäselvää sen sijaan on, kuinka kokonaissivumäärän laskeminen saataisiin alkamaan halutusta paikasta. Kantta ja sisällysluetteloa kun ei yleensä ole tapana laskea mukaan.

Hieman yllättäen Pagesista puuttuu myös mahdollisuus laskea sanat valitulta alueelta; laskenta tapahtuu väistämättä koko dokumentista. Ratkaisu ongelmaan on käyttää Mac OS X:n Services-valikon Statistics-palvelua, joka näyttää tiedot valitulta alueelta.

Ei sovellu tieteelliselle tekstille

Apple mainostaa Pagesia muun muassa opiskelijoiden työkaluksi, mutta valitettavasti muutamat puutteet tekevät siitä kelvottoman täysipainoiseksi vaihtoehdoksi. Versio 2 tuo mukanaan aiemmin puuttuneet loppuviitteet, joita tarvitaan tyypillisesti lähdemerkintöjä varten. Dokumentti voi kuitenkin sisältää ainoastaan joko ala- tai loppuviitteitä, muttei molempia, mikä on ongelmallista, sillä alaviitteitä saatettaisiin haluta käyttää loppuviitteistä huolimatta muihin tarkoituksiin.

Erityisen suuri ongelma on kuvatekstituen puute. Siinä missä Word pitää kirjaa dokumentin kuvista ja päivittää kuvatekstien numerointia sitä mukaa, kun dokumentista poistetaan tai siihen lisätään kuvia, Pages ei vastaavaa tarjoa. Jotain saman tapaista voi askarrella temppuilemalla sisällysluettelon kanssa, mutta tällöinkin tekstinsisäiset viitteet kuviin jäävät uupumaan – eikä dokumentti sitä paitsi voi sisältää kuin yhden sisällysluettelon, joten varsinainen luettelo jäisi tekemättä.

Matemaattisten alojen opiskelijoita harmittanee myös kaavaeditorin puuttuminen. Puutetta voi korvata käyttämällä AppleWorksin mukana tullutta Yhtälönmuokkainta, jos sellainen sattuu koneella olemaan. Toinen vaihtoehto on tutustua LaTeX-pohjaiseen EquationServiceen.

Lupaava ohjelma – edelleen

Pagesilla on kiistattomat ansionsa, joten on sääli, että sen käyttökelpoisuus murenee pikkuongelmien vuoksi. Erityisesti huono suomi-lokalisaatio muutamien tarpeellisten toimintojen puute estävät minua edelleen ryhtymästä täysipainoiseksi Pages-käyttäjäksi. Jos nämä eivät vaivaa, ohjelma on etenkin hintaansa nähden erittäin suositeltava vaihtoehto. Kenties ahkeralla palautteen lähettämisellä Pagesista saadaan täysosuma jo ensi vuodeksi.

Pages 2.0 – tavutuksessa pehmeä paikka
Macsanomien arvosana: (1=huonoin, 5=paras)	3,5
Vaatimukset:	500MHz tai nopeampi PowerPC G4-, G5- tai Intel Core -suoritin 256 Mt RAM (512 Mt suositeltu) 32 Mt näyttömuistia Mac OS X versio 10.3.9 tai 10.4.3 tai uudempi QuickTime 7.0.3 tai uudempi iLife ’06 suositeltu 3 Gt vapaata levytilaa DVD-asema asennusta varten
Testilaitteisto:	PowerBook G4 12" 1,33 GHz, 1,25 Gt RAM, Mac OS X 10.4.4
Hinta:	79 euroa (sisältää myös Keynote-esitysohjelman)
Valmistaja:	Apple